Candy

Candy on helppo kenttäratsu, mutta hyvin oikukas maastossa.

         

CANDY                JA                                      VARSA  UUNO

NIMI: Sweet Candy   ja   Uuno

SUKUPUOLET:  tamma ja ori (tulossa ruunaksi)

ROTU: Arabianhevosia
IÄT: 7v 6kk ja 1v 6kk
HOITAJA(Candylle):?

TIETOA:

Arabianhevonen on Arabian niemimaalta peräisin oleva täysiverinen hevosrotu, joka tunnetaan myös nimillä arabi, arabialainen täysiverinen tai arabialainen. Rotu kuuluu maailman vanhimpiin ja on vaikuttanut muihin hevos- ja ponirotuihin enemmän kuin yksikään muu rotu. Arabianhevosen tunnetuimpia suosijoita kerrotaan olevan profeetta Muhammad jo 600-luvulla. Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän beduiinit ovat jalostaneet tätä siroa hevostyyppiä ilmeisesti vuosituhansia pyrkien kestävyyteen, voimakkuuteen ja rohkeuteen. Vaikka jalostuksen ensisijaisena tavoitteena onkin ollut ankarissa autiomaaoloissa pärjäävä käyttöeläin, arabianhevosta luonnehditaan usein maailman kauneimmaksi hevosroduksi.

Arabianhevosella on pitkä ja kaartuva kaula, iso ja leveä pää, leveä otsa, suuret ja ilmeikkäät silmät sekä hienot, ohuet jouhet. Sen säkäkorkeus on tavallisesti 147–155 cm. Myös selvästi suurempia rodun edustajia on tavattu. Rodussa esiintyvät värit ovat rautias, kimo, ruunikko ja musta, joista nykyään yleisin on kimo. Tummanrautias on rodun alkuperäisiä värejä. Arabianhevoset kantavat tyypillisesti häntäänsä hyvin korkealla. Rodulle laukka on ominaisin liikkumistapa, mutta myös ravi on irtonaista ja suoraa. Vauhdissa arabianhevonen näyttää liitävän eteenpäin. Rotu on hyvin kestävä ja pystyy pitämään vauhtia yllä hyvin pitkään.

Vanhastaan on pidetty totena uskomusta, että arabianhevosella on aina viisi lannenikamaa (muilla hevosilla kuusi), 16 häntänikamaa (muilla hevosilla 17–20) ja 17 kylkiluuta (muilla hevosilla 18). Erirotuisten hevosten luurankoja vertailemalla on kuitenkin todettu, että todellisuudessa arabianhevosilla on usein normaalit kuusi lannenikamaa ja 18 kylkiluuta, ja vastaavasti muissa roduissa esiintyy paljon arabianhevosilla tyypillisinä pidettyä viittä lannenikamaa ja 17:a kylkiluuta. Arabianhevosten häntänikamien määrä puolestaan on yleensä 17–18.

Arabianhevosten kasvattajien kesken esiintyy paljon erimielisyyttä siitä, miltä rodun tulisi näyttää: erityisesti pään profiilin kaarevuudesta, kaulan pituudesta ja selkälinjan suoruudesta kiistellään. Erilaisilla jalostuslinjoilla kasvatetaan hyvinkin erinäköisiä hevosia. Erityisesti näyttelytarkoitukseen jalostetuilla arabianhevosilla voi olla huomattavan kovera profiili, pitkä ja ohut kaula ja niin tasaiset lanteet, että ne näyttävät näyttelyasennossa jopa kaartuvan koverasti.[2]

Arabianhevonen on tavallisesti erittäin herkkä eläin, ja arabeja luonnehditaankin usein kuumiksi tai tulisiksi. Luonteeltaan arabi on kuitenkin yleensä ystävällinen ja miellyttämishaluinen. Aloittelijan ratsuksi tai ratsastuskoulukäyttöön se ei herkkyytensä vuoksi välttämättä sovellu.

Arabialaista täysiveristä pidetään vanhimpana ja puhtaimpana kesyhevosrotuna. Ikivanhaa ja arvostettua arabianhevosta kasvatettiin Lähi-Idän aavikoilla jo 2 500 vuotta eaa. Historioitsijat kiistelevät kotiseudun tarkasta sijainnista mutta olettavat rodun olevan kotoisin alueelta, jolla nykyään sijaitsevat Saudi-Arabia, Syyria, Irak, Iran, Turkki ja Egypti.Beduiinit pitävät arabianhevosta lahjana Jumalalta. Hevosen rohkeutta, kauneutta ja kestävyyttä arvostettiin suuresti, ja beduiineille kuuluukin kunnia arabianhevosen määrätietoisesta ja valikoivasta jalostuksesta; monien nykyisten arabianhevosten alkuperä on aavikolla muinoin jalostetuissa linjoissa. Arabianhevonen kulkeutui 600–700-luvuilla muslimivalloitusten mukana silloin tunnetun maailman lähes jokaiseen kolkkaan. Useimpien nykyisten hevosrotujen sukupuusta löytyy arabiverta.

                                              

                                                          T. Iida